SUKUYHDISTYKSEN VAIHEITA

Raimo Hautanen:

Tutun ja turvallisen sukupuun alla

Sukuyhdistys Skrabb-Tallbacka ry:n syntysanat lausuttiin maanviljelijä, myöhemmin pitäjäneuvos Oskari Tallbackan kotona kesällä 1957, jonne talon isännän ja professori Valter Keltikankaan kutsusta kokoontui joukko suvun jäseniä pohtimaan sukututkimusta ja järjestämään sukujuhlaa. Tallbackan ja Keltikankaan lisäksi paikalla olivat alajärveläiset Lauri Viitaniemi, Erkki Kantola sekä Väinö Tuomaala Evijärveltä ja Vihtori Peltokangas Vaasasta. Sukuun kuuluva Tuomaala oli paikalla sukututkimuksen asiantuntijana.
Skrabb-Tallbackan - suvun ensimmäistä sukujuhlaa vietettiin jo seuraavan kesänä 1958 Tallbackan niemellä liikennöitsijä Lauri Viitaniemen kotona. Lehtitiedon mukaan juhla kokosi noin 300 sukulaista, ja oli siis laajuudeltaan myöhempien sukujuhlien kokoinen.
Juhla aloitettiin kokoontumalla jumalanpalvelukseen Alajärven kirkkoon, jossa saarnasi suvun jäsen rovasti Toivo Viitasaari ja alttaripalveluksen suoritti pastori Otto Tunturi. Jumalanpalveluksen jälkeen lauloi kirkkotarhassa - kuten uutisen kirjoittaja totesi runollisesti - sukukuoro opettaja Helle Tallbackan johdolla. Tohtori Aulis Ojajärvi puhui kirkon portailta sankarivainajien ja menneitten sukupolvien muistolle.

Juhlaväki siirtyi tämän jälkeen Tallbackanniemelle Viitaniemen taloon kirkkokahville. Monet suvun jäsenet tapasivat täällä toisensa vuosikymmenien tauon jälkeen. Suvulle ominaisella vilkkaudella jajämeryydellä aloitettiin perinteikkäällä paikalla talon pihamaalla suvun ensimmäinen sukujuhla.  

Juhlapuheen piti professori Valter Keltikangas.
Suvun ensimmäiseksi oltermanniksi valittiin suvun vanhin elossa oleva, Tallbackan sukuhaaraa edustava jäsen, maanviljelijä Matti Tallbacka. Hän palveli tehtävässä vuoteen 1974 saakka. Suvun vanhimman arvomerkkinä olevan oltermanninsauvan on suunnitellut filosofian tohtori Aulis Ojajärvi, ja sen on valmistanut puuseppä Oskari Koskela.
Juhlan jälkeen pidettiin sukukokous, joka valitsi sukuneuvostoon viisitoista jäsentä. Neuvoston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin professori Valter Keltikangas ja sihteeriksi pankinjohtaja, myöhemmin kamarineuvos Sakari Tallbacka.

Taukoa 25 vuotta

Sukuyhdistyksen toiminnassa alkoi neljännesvuosisadan kestänyt tauko. Seuraavaa eli toista sukujuhlaa ryhdyttiin järjestämään toden teolla vasta keväällä 1984. Juhla saatiinkin kokoon heinäkuuksi 1984.
Sunnuntainen juhla aloitettiin jälleen jumalanpalveluksella Alajärven kirkossa, jossa saarnasi rovasti Toivo Viitasaari, kuten ensimmäisessäkin juhlassa. Liturgina toimi kirkkoherra Teuvo Veikkola.
Varsinainen sukujuhla pidettiin Alajärven seurakuntatalossa. Juhlapuhujana oli filosofian tohtori, historioitsija Matti Viitaniemi, joka kertoi Skrabb-Tallbacka-suvun osuudesta Alajärven asuttamisessa ja viljelysmaiden raivaamisessa. Viitaniemi kertoi juhlaväelle, että eräs suvun esi-isistä, nimismies Erkki Juhanpoika Tallbacka sai vuonna 1819 Suomen Talousseuran palkinnon raivaustyöstään.
Sukujuhlassa luovutettiin oltermanninsauva virallisesti pitäjäneuvos Oskari Tallbackalle, joka hoiti tehtävää vuodesta 1974 vuoteen 1988. Iäkäs oltermanni jaksoi osallistua aktiivisesti sukujuhlan eri tilaisuuksiin.
Seurakuntatalolta siirryttiin sukukokoukseen talousneuvos Lauri Viitaniemen kotiin Tallbackanniemelle. Sukuyhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin pankinjohtaja Sakari Tallbacka Seinäjoelta.

Pitäjäneuvos Oskari Tallbacka (1899-1988) oli suvun toinen oltermanni. Hän osallistui innokkaasti suvun toiseen sukujuhlaan kesällä 1984.

Suvijuhla Tallbackanniemellä

Yhdistyksen kolmas sukujuhla päätettiin vaihteeksi järjestää vaihteeksi Tallbackanniemellä talousneuvos Lauri Viitaniemen avarassa pihapiirissä. Juhla aloitettiin kuitenkin perinteisesti Alajärven kirkossa pidetyllä jumalanpalveluksella.
Kesäkuun lopulla 1990 sattui niin kaunis sää, ettei kaiken varalta siivottua Hoiskon maamiesseuran taloa tarvittu juhlan pitopaikaksi. Viitaniemen pihassa nautittiin ruuasta, ohjelmasta ja yhdessäolosta.
Juhlapuhujaksi oli saatu yhdistyksen innokas puuhamies pankinjohtaja, myöhemmin pitäjänneuvos Jorma Joensuu. Hän otti puheensa aiheeksi sukututkimuksen ja omien juurien etsimisen.
"Jatkuvasti ja nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa on ihmisellä tarve kiinnittyä johonkin pysyvään. Sukupuu on tukeva ja turvallinen. Sitä myrskyä ei nouse, joka sukupuun kaataisi. Esivanhemmat ovat pysyviä", Joensuu totesi.
Sukuyhdistyksen puheenjohtaja Sakari Tallbacka luovutti suvun oltermanninsauvan serkulleen, liikkeenharjoittaja Erkki Tallbackalle, jonka myötä sauva siirtyi seuraavalle sukupolvelle. Erkki Tallbacka on suvun kolmas oltermanni.

Liikkeenharjoittaja Erkki Tallbackasta (1917-2004) tuli suvun kolmas oltermanni vuonna 1990. Sukuyhdistyksen puheenjohtaja kamarineuvos Sakari Tallbacka luovuttaa suvun vanhimman tunnuksen eli oltermanninsauvan kolmannessa sukujuhlassa.

Juho Olavinpoika
uusi esi-isä?

Neljäs sukujuhla pidettiin heinäkuussa 1995. Osa juhlakansasta kerääntyi jo aamuyhdeksältä Tallbackanniemelle, jossa paljastettiin muistolaatta, joka on kiinnitetty noin 600 metriä pitkän kiviaidan valtavaan järkäleeseen. Laatan paljastustilaisuudessa puhui Erkki Kantola. Laattaan kaiverrettu teksti kertoo lyhyesti suvun lähes viisi sataa vuotta jatkuneesta uurastuksesta:

SKRABB-TALLBACKA - SUKU VUODESTA 1549
AHKERIEN PELLONRAIVAAJIEN JA LEIPÄVILJANKASVATTAJIEN KUNNIAKSI
9.7.1995

Juhlapuhujana oli sukututkija Jorma Höykinpuro Vaasasta. Hän hätkähdytti juhlaväkeä esittelemällä Skrabbin suvulle uuden kantaisän. Perimätieto ja aikaisempien sukujuhlien puhujat ovat pitäneet kantaisänä Olli Pietarinpoikaa, mutta Höykinpuro kertoi päätyneensä Jöns eli Juho Olavinpoikaan. Erehdyksen syynä tutkija pitää Skrabbin ja Pynttärin talojen isäntien sekoittamista keskenään. Juho Olavinpoika mainitaan veroluetteloissa jo vuonna 1547, joten hänen myötään suvullemme näyttäisi tulleen pari vuotta lisää ikää.

Suvulle kirja ja pinssi

Suvun viidennestä sukujuhlasta heinäkuussa 2000 tuli merkittävä, sillä siellä julkistettiin sukukirja Skrabb-Tallbacka-suvun vaiheita. Kirjan toimittamisen päävastuun kantoi sukututkija Heikki Koskela. Hänen tukenaan oli kirjatoimikunta ja sukututkija Jorma Höykinpuro, joka esitteli teoksen Alajärven seurakuntatalossa pidetyssä juhlassa.
Kirjan sivuille on saatu mahtumaan tiedot 700 perheestä eli yli 3200 henkilöstä, jotka ovat vuosina 1743 - 1790 eläneen Juha Juhanpoika Skrabbin jälkeläisiä. Kirjasta löytyy skrabbilaisia kaikkiaan kahdeksan sukupolven ajalta.
Sukujuhlassa oli myynnissä myös sukupinssi, jonka on suunnitellut yhdistyksen sihteeri Raimo Hautanen. Niin kirjan kuin pinssinkin myynti pääsi juhlassa hyvään vauhtiin.

Juhlapuhuja, toimitusjohtaja ja entinen kansanedustaja Martti Korkia-Aho Kokkolasta oli huolestunut sukulaisten unohtamisesta.
"Takavuosina, kun kulkuneuvot olivat joko hevosia tai enintään polkupyöriä, ehdittiin käymään sukulaisissa pitkienkin matkojen päässä. Suvut tunnettiin ilman tietokoneohjelmia useisiin polviin. Tämä kai johtui siitä, että sukulaisista oltiin kiinnostuneita ja sukulaisuus koettiin tärkeäksi.", Martti Korkia-Aho pohti.
Puhuja on seurannut huojentuneena sukujuhlien ja -kirjojen ilmaantumista. Niiden avulla ihmiset on jälleen saatu kiinnostumaan suvustaan ja etsimään sukujuuriaan.
Myöhemmin järjestäytynyt sukuneuvosto valitsi puheenjohtajakseen rehtori Raimo Hautasen Ilmajoelta. Sukuyhdistyksen ensimmäisiksi kunniajäseniksi kutsuttiin toiminnassa kunnostautuneet kamarineuvos Sakari Tallbacka, pitäjänneuvos Jorma Joensuu, talousneuvos Kalevi Saukko ja maanviljelijä Erkki Kantola Alajärveltä ja insinööri Pauli Tavisalo Jämsänkoskelta.